Hangen pinta on täynnä tarinoita
Hangella risteilevät jälkijonot kertovat kiehtovia tarinoita talvisista eläimistä ja niiden elämästä. Pellolla ovat metsäkauriit kaivaneet lumen alta heinää ja metsän reunassa pikkujyrsijän hento jälkijono päättyy lehtopöllön siipien piirtoihin. Rusakko on kiitänyt pitkin loikin pakoon, jonkin matkan päässä näkyy ketun jälkijono.
Jäljistä voi paitsi tunnistaa niiden jättäjän, myös tutkia, mitä eläin on tehnyt ja minne se on suunnannut.
Tassun-, sorkan-, varpaiden- ja käpälänjälkien lisäksi hangelle jää muitakin merkkejä eläimistä. Myyrät pujahtavat tunneleihin lumen sisään, kettu kaivaa kuopan päästäkseen saaliinsa kimppuun, metsäjänikset kaluavat haapojen kuorta ja oravat pudottelevat syömiensä käpyjen rankoja lumelle. Käpylinnut ja käpytikka jättävät jälkeensä omilla tavoillaan syödyt kävyt.
Talvisten jälkien tunnistaminen on mielenkiintoista puuhaa! Ensimmäisenä on mielessä lajinmääritys ja sen jälkeen voi jälkiä ja jätöksiä seuraamalla tutustua juuri kyseisen yksilön tekemisiin. Määritysapua löytyy sekä verkosta sekä erityisistä lumijälkioppaista. Myöhemmin tapahtuvaa tunnistusta helpottamaan kannattaa kuvata sekä jälkijono että muutama selvä tassun tai sorkan jälki. Määritystä helpottaa, kun laittaa jonkun tutun esineen mukaan kuvaan antamaan mittakaavaa.
