Historiallisilla tammilla on joka päivä tärkeä tehtävä
Ruissalossa kasvaa Suomen laajin tammimetsä, jonka vanhimmat yksilöt ovat yli 400 vuotiaita, siis jo 1600-luvun alussa itäneitä. Tammen elämä saattaa äkkiseltään vaikuttaa tylsältä paikallaan juromiselta, mutta tämä on harhaluulo! Joka kesä tammi kasvaa pikkuisen isommaksi, tuottaa uudet silmut seuraavaa kesää odottamaan ja lisääntyy eli tuottaa tammenterhoja, uusien tammien alkuja.
Tammi on Ruissalossa myös ekologinen avainlaji, josta lukemattomat muut eläin-, kasvi- ja sienilajit ovat riippuvaisia. Niille tammi tarjoaa ravintoa, elinympäristön, pesäpaikan, suojan pedoilta tai vaikkapa mukavan onkalon päivätorkuille. Jopa kuollut ja kaatunut tammen runko tarjoaa vielä vuosikymmeniä korvaamattoman tärkeän elinympäristön monille sienille ja kovakuoriaisille. Ilman tammia ei näitä lajeja olisi olemassa.
Suomessa tammi esiintyy luontaisen levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, vain lounaisrannikon tuntumassa (ns. hemiboreaalinen metsävyöhyke, jota myös tammivyöhykkeeksi kutsutaan). Jääkauden jälkeen, noin 7000 vuotta sitten, meillä vallitsi pidempi lämpöjakso, jolloin tammimetsät levittäytyivät Oulun korkeudelle asti. Ilmaston viileneminen kutisti tammivyöhykkeen nykyiseksi kapeaksi nauhaksi Lounais-Suomeen ja pohjoinen havumetsävyöhyke (taiga) tuli muualla vallitsevaksi. Mikäli tämänhetkinen ilmaston lämpeneminen jatkuu, on taas odotettavissa tammivyöhykkeen laajeneminen sisämaahan ja kohti pohjoista.
