Kedot tarvitsevat apuamme
Vuosisatojen saatossa perinteisen laidunnuksen ja heinän korjuun myötä syntyneet kedot ja niityt ovat katoamassa. Luonnonlaidunnuksen vähennyttyä ja rehuntuotannon siirryttyä pelloille, ovat entisaikaan yleiset kedot, hakamaat ja niityt käyneet harvinaisiksi.
Viimeisetkin näistä avoimista ja niukkaravinteisista elinympäristöistä ovat vaarassa pusikoitua, metsittyä ja kasvaa umpeen rehevöittävän typpilaskeuman ja hoidon puutteen vuoksi. Samalla häviää niistä riippuvainen uhanalainen lajisto.
Ketoja ja niittyjä hoidetaan poistamalla varjostavaa puustoa, niittämällä korkeaa heinäkasvillisuutta ja laiduntamalla. Näin avoimuus palaa ja pikku hiljaa maaperän ravinnepitoisuus kääntyy laskuun. Valoon, niukkaravinteisuuteen ja ajoittaiseen kuivuuteen sopeutunut ketokasvillisuus sekä siitä riippuvainen muu lajisto palaa. Osa ketojen lajeista on myös löytänyt itselleen korvaavaa elintilaa tienpientareilta, ratapenkoilta ja voimajohtoaukeilta.
