Kevätkukkijat talvehtivat maan alla valmiina seuraavaan kevääseen
Ruissalo on kuuluisa jokakeväisestä kukkaloistostaan, kun valkovuokot, sinivuokot, kielot, pystykiurunkannukset ja kevätesikot puhkeavat kukkaan. Kolean syksyn tullen puut ja pensaat karistavat lehtensä ja pienemmät varvut talvehtivat lumen suojassa, mutta pienet ruohovartiset kasvit lakastuvat ja kuolevat pois syyskylmien tullen. Pitkän talven ne viettävät lepotilassa. Yksivuotiset lajit viettävät talven siemeninä, monivuotiset maan alla tai maanpinnan tuntumassa säilyvinä rakenteina. Näin kevätkukkijoiden kasvu ja kukinta pääsevät kevään tullen heti käyntiin.
Maanalaisten, tärkkelyspitoisten maavarsien, sipulien tai juurimukuloiden turvin talvehtivia lajeja kutsutaan piilotalvehtijoiksi. Niiden talvehtivat rakenteet, kuten seuraavan vuoden kasvun aloittavat silmut, kun ovat kirjaimellisesti maan alla piilossa. Esimerkiksi pikkuisiin sipuleihin vetäytyvä pikkukäenrieska, tai pientä retiisiä muistuttavan mukulan turvin talvehtiva pystykiurunkannus ovat piilotalvehtijoita. Puolipiilijöiksi taas kutsutaan lajeja, joiden talvehtivat silmut ovat maanpinnan tuntumassa. Esimerkiksi sinivuokko ja kevätesikko ovat puolipiilijöitä.
Kasvit eroavat myös talvehtimisaikansa pituuden suhteen. Kiurunkannukset esimerkiksi katoavat takaisin maan poveen jo ennen juhannusta, valkovuokko taas sinnittelee keskikesään asti, kunnes vetäytyy suikertavaan juurakkoonsa. Kielo ja kevätesikko lakastuvat vasta syksyllä, mutta sinivuokko päihittää nämä kaikki ja säilyttää vihreät lehtensä koko talven yli: keväällä kasvavat lehdet lakastuvat vasta seuraavana kesänä.
