Kulttuurinähtävyydet osa I

Choraeuksen lähde

Choraeuksen lähde on saanut nimensä Turun akatemiassa vuosina 1799–1802 toimineen kaunopuheisuuden dosentin, kirjailija Mikael Choraeuksen mukaan. Lähde mainitaan 1800-luvun virkistyspaikkana, jonka ääressä iloisilla ylioppilailla ja huvittelevilla kaupunkilaisilla oli tapana nostaa maljoja nauttien lähteen virkistävästä vedestä. 

Lähdettä ympäröivään kiveykseen on hakattu teksti FONS CHORAEI PHOEBEI PERENNIS – runoilija Choraeuksen alati pulppuava lähde.

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan juuret ovat 1600-1800-lukujen Turun Akatemian puutarhoissa. 1900-luvun alkupuolella Turku sai uuden puutarhan, kun Iso-Heikkilään perustettiin kasvitieteellinen puutarha osaksi juuri perustettua suomenkielistä Turun yliopistoa. Vuonna 1956 puutarha siirrettiin Iso-Heikkilästä Ruissaloon, jossa nykyinen Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha edelleen sijaitsee. Nykyiseen puutarhaan kuuluu ulkopuutarha sekä kuusi kasvihuonetta, joissa on nähtävillä yli 5000 kasvilajia ja –lajiketta, Kasvikokoelma on elävä näyteikkuna maapallon kasvimaailman monimuotoisuuteen. Puutarhan ensisijaisena tehtävänä on avustaa kasvitieteellistä tutkimusta ja opetusta sekä tarjota virkistystä suurelle yleisölle.

Honkapirtti

Honkapirtti rakennettiin Itä-Karjalassa 1940-luvun alkupuolella. Asemasotavaiheen aikana vuonna 1942 jalkaväkirykmentti 14:n miehet, joista useimmat olivat turkulaisia, perustivat aseveliyhdistyksen ja syntyi idea asevelitalosta. Idean pohjalta miehet rakensivat ja pystyttivät asemasodan aikana vienankarjalaistyylisen Honkapirtin Itä-Karjalaan Uhtualle. Rakennus siirrettiin Ruissaloon vuonna 1944 ja seuraavana vuonna Honkapirtti luovutettiin kaupungin omistukseen. 

Kahvilatoiminta pirtillä alkoi 20 vuotta myöhemmin. Nykyisin kahvilaravintola Honkapirtti on suosittu levähdys- ja lounaspaikka Ruissalossa ulkoileville kaupunkilaisille.

Honkapirtin takana on eräs Ruissalon edustavimmista pähkinäpensaslehdoista. Keväisin maisema on kauneimmillaan, kun pähkinäpensaiden alla viihtyvät sinivuokot kukkivat näyttävästi.