Kurnutusta, pulputusta vai näyttävä kutuasu?
Ruissalossa tavataan luonnonvaraisena neljä eri sammakkoeläinlajia. Tavallisen sammakon eli ruskosammakon ja viitasammakon havaitsee ja tunnistaa helpoiten äänestä huhti-toukokuussa, kun niillä on kutuaika. Silloin lampareista ja lätäköistä kuuluu sammakoiden kurnutus ja viitasammakoiden pulputus. Samoista lammikoista korva voi tavoittaa myös rupikonnan karkeamman kurnutusäänen. Monelle tuntemattomampi on manteri eli vesilisko. Se on salamanterieläimiin kuuluva alle 10-senttinen, liskomainen pyrstösammakko. Manterit ovat äänettömiä, mutta koirailla on kutuasunaan komea harja ja oranssi vatsa. Kaikki kotoperäiset sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja – anna siis sammakonkudun, nuijapäiden ja aikuisten yksilöiden olla rauhassa.
Kaikki sammakkoeläimet tarvitsevat vettä lisääntyäkseen. Ne laskevat sammakonkuduksi kutsutut mätimunansa pieniin lätäköihin, lampareisiin tai jopa ojiin. Kudusta kuoriutuu toukkia, nuijapäitä, jotka hengittävät kiduksilla ja liikkuvat pyrstönsä avulla. Muodonmuutoksessa pyrstö häviää muilta paitsi manterilta ja kidukset muuttuvat keuhkoiksi: vedessä syntyneestä ja eläneestä toukasta kehittyy sekä maalla että vedessä pärjäävä aikuinen. Sammakkoeläinten luokan tieteellinen nimi Amphibia sananmukaisesti kuvaa tätä kykyä elää sekä maalla että vedessä.
