Lumitalvet uhkaavat kadota
Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi on pakkasen, jään ja lumen vuodenaika. Virallisesti ns. termisen talven lasketaan alkavan siitä, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle. Ruissalossa tämä tavallisesti tapahtuu marraskuun lopulla ja päättyy maaliskuun puolivälissä. Siihenkin väliin mahtuu usein leudomman sään jaksoja, kun Atlantilta vyöryvät matalapaineet tuovat lauhaa ilmaa, vesisateita ja tuulia. Ruissalon talveen kuuluukin monena vuonna lumipeitteen ja sulan maan vuorottelu.
Juuri nyt ilmastomme lämpenee ihmistoiminnan vaikutuksesta ennennäkemättömän nopeasti. Muutos on selvästi havaittavissa: vuoden keskilämpötilat nousevat jatkuvasti, myrskyt, rankkasateet, helteet ja kuivuusjaksot yleistyvät. Pohjoiset lumitalvet ovat lyhentyneet ja muuttuneet epävakaiksi.
Lumeen sopeutuneille lajeille muutos on raju ja voi koitua monelle kohtalokkaaksi. Valkoisessa talviturkissa poukkoileva metsäjänis on helppo saalis, eikä kesken talven sulanut lumipeite suojaa eläimiä ja kasveja seuraavan pakkasjakson purevalta kylmyydeltä. Osa lajeista häviää ja toisia tulee tilalle. Esimerkiksi Ruissaloon kotiutuu jatkuvasti uusia, eteläisiä perhoslajeja elävänä todisteena ilmastonmuutoksesta. Kasvillisuus reagoi lämpötilan nousuun hitaammin, mutta vääjäämättä eteläiset, hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvilajit, kuten tammet, pähkinäpensas ja jalava levittäytyvät sisämaahan ja kohti pohjoista.
