Metsäjänis on sopeutunut talveen rusakkoa paremmin
Ruissalon hangilla pomppii kahdenlaisia pitkäkorvia. Saaren läntisissä osissa sinnittelee pieni metsäjänispopulaatio. Laji on pohjoisen talveen hyvin sopeutunut alkuperäisasukas. Talveksi se pukee päälleen valkoisen talviturkin, joka tarjoaa suojaa sekä pedoilta että pakkaselta. Lisäksi metsäjänis kykenee levittämään takajalkansa varpaat, jolloin se saa alleen leveät ”lumikengät”, jotka kantavat hyvin pehmeälläkin lumella.
1900-luvun alkupuolella metsäjänis sai kilpailijan, kun rusakko levisi kaakosta Suomeen. Rusakon Suomen valloitusta vauhdittivat myös Lounais-Suomeen tehdyt siirtoistutukset. Rusakko ei kuitenkaan ole yhtä sopeutunut lumitalveen kuin oma jäniksemme. Sen rusehtava talvikarva ei vastaa metsäjäniksen talviturkkia, eikä rusakko pärjää syvässä lumessa yhtä hyvin vaan uppoaa syvemmälle.
Metsäjänis viihtyy nimensä mukaisesti metsässä ja rusakko ennemmin pelloilla, avomailla ja reunametsissä. On kuitenkin vaarana, että rusakko kookkaampana ja voimakkaampana syrjäyttää lähisukulaisensa metsäjäniksen. Ilmastonmuutos vauhdittaa tätä kehitystä, kun talvet eivät enää vastaa olosuhteita, joihin metsäjänis on sopeutunut turkinvaihdossaan. Siksi yhä useampana syksynä ja keväänä vitivalkoinen jänis pinkoo lumettomassa maassa ahdistajiaan pakoon. Ja toisaalta rusakko pärjää vähälumisissa olosuhteissa paremmin kuin paksujen hankien keskellä.
