Piilottelevat sienet putkahtelevat näkyviin syksyllä
Kasveille syksy on lakastumisen ja talveen valmistautumisen aikaa, mutta useimmat sienet innostuvat lisääntymään vasta syksyn tullen. Nyt niiden itiöemät, joita puhekielessä kutsutaan sieniksi, putkahtelevat nyt näkyviin. Varsinaisesti sieni on kuitenkin rihmasto, joka elää maan alla, karikkeessa tai kuolevan puun rungossa. Itiöemä on vain sen lyhytaikainen lisääntymisrakenne, keino saada itiöt leviämään uusille kasvupaikoille.
Ruissalossa tavataan useita harvinaisia sienilajeja. Tammien seurassa kasvavan lutikkarouskun (Lactarius serifluus) kasvupaikkoja tunnetaan vain muutamia, näistä suuri osa on Turun seudulla. Heloseitikkiä (Cortinarius cinnabarinus) ei ole Suomessa tavattu juuri muualla kuin Ruissalossa. Myös kuolleilla tammilla elävä lohkonahakka (Xylobolus frustulatus) voidaan lukea ruissalolaisiin erikoisuuksiin, vaikka siltä tunnetaan muitakin kasvupaikkoja eteläiseltä rannikkoalueeltamme. Jännittävä ja harvinainen Ruissalossa tavattava laji on myös kavalakärpässieni, (Amanita phalloides), jonka esiintyminen Suomessa rajoittuu saaristoon.
Sienillä on metsissä tärkeä ekologinen rooli: ne hajottavat kuollutta eloperäistä ainetta ja kierrättävät sen sisältämät ravinteet takaisin kasvien käyttöön. Sienillä on myös suora vaikutus kasvien ravinne- ja vesitaloudelle. Monilla kasveilla on ns. sienijuuristo, jossa kasvin juuret ja sienirihmasto kietoutuvat maan alla yhteen ja käyvät keskenään vaihtokauppaa. Sienirihmasto tehostaa kasvin veden- ja ravinteiden saantia ja vastineeksi sieni saa kasvilta hiilihydraatteja. Usein kumppanuus on lajikohtainen; esimerkiksi koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle) on vain koivun juurisieni ja siksi sen itiöemiä kannattaa etsiä nimenomaan koivujen läheisyydestä.
