Puun kuoleman jälkeinen elämä
Aikanaan komeinkin puu vanhenee, heikkenee ja lopulta kuolee. Se voi seisoa vielä kuolleenakin pystyssä vuosikymmeniä, mutta jossain vaiheessa myrskytuuli vääjäämättä kaataa puuvanhuksen. Pystyyn kuollut tai maassa makaava puunrunko ei kuitenkaan ole eloton, vaan päinvastoin, se on täynnä elämää. Lukemattomat hyönteis- ja sienilajit ovat erikoistuneet käyttämään ravintonaan ja hajottamaan kuollutta puuainesta. Sienien rihmasto tunkeutuu puun rungon sisälle ja pistiäisten sekä kovakuoriaisten toukat kaivelevat käytäviään kuoren alle ja lahoavaan puuhun. Pikku hiljaa runko hajoaa ja sen sisältämät ravinteet kierrätetään takaisin muiden käyttöön. Tämä hidas ja melko näkymätön hajotusprosessi on elinehto koko metsäekosysteemin toiminnalle.
Lahopuu on olennainen osa luonnontilaista metsää. Sitä voi olla pystyssä seisovina keloina ja jo kaatuneina maapuina jopa 100 kuutiota hehtaarilla eli noin kolmasosa kaikesta puusta. Tehokkaan metsätalouden myötä on lahopuun määrä pudonnut murto-osaan tästä ja siitä riippuvaiset lajit ovat nopeasti harvinaistuneet. On arvioitu, että lahoava puuaines on ravintoa tai elinympäristö noin 5000 eri lajille Suomessa. Ne eivät siis voi elää ilman lahopuuta.
