Ruissalon lepakot: Elämää säästöliekillä
Lepakot selviävät talvesta säästämällä energiaa horroksen avulla. Sopiva horrostuspaikka on riittävän suojainen, mielellään kostea, ja pysyy juuri ja juuri plusasteisena. Eri lepakkolajit viihtyvät hieman erilaisissa paikoissa, sopivat olot voivat löytyä esimerkiksi kallionkoloista tai maakellareista. Ruissalossa kesällä viihtyvät lepakot voivat myös siirtyä talveksi pois saaresta johonkin lähialueen luolaan.
Horrostavan lepakon ruumiinlämpötila on lähellä nollaa ja sen sydän voi lyödä vain parikymmentä kertaa minuutissa. Lepakoiden syke voi niiden lentäessä kohota jopa liki 900:n kertaan minuutissa, ja leposykekin vaihtelee 250:n ja 450:n välillä. Hengitys voi katketa jopa puoleksitoista tunniksi, hereillä ollessaan lepakot hengittävät kuuden sekunnin välein. Lepakot horrostavat Ruissalossa puolisen vuotta.
Ruissalossa on tavattu yhdeksän Suomessa tavatuista 13 lepakkolajista. Pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö ovat saarella vaihtelevan yleisiä. Myös pikkulepakko lisääntyy nykyisin Ruissalossa, mutta isolepakko ja vaivaislepakko ovat harvinaisia vieraita. Ruissalon lepakoiden tähti on kuitenkin harvinainen ja erittäin uhanalainen ripsisiippa, jota ei Suomessa tavata säännöllisesti juuri muualla kuin Turussa.
