Sammalia ja jäkäliä voi ihailla puiden rungoilla talvellakin
Muun kasvillisuuden lakastuminen ja jääminen lumipeitteen alle nostaa puiden rungoilla kasvavat sammalet ja jäkälät hienosti esille. Kannattaa siis pitää silmät auki talvisessakin metsässä liikkuessa. Kukkiviin putkilokasveihin verrattuna useimmat sammalet ja jäkälät ovat pieniä ja vaatimattoman näköisiä, mutta ne tulevat toimeen äärimmäisissä oloissa, joissa muut kasvilajit eivät enää kasva. Toisaalta ne ovat herkkiä ilmansaasteille. Ruissalo tarjoaa arvokkaan kasvupaikan monille lehdoissa ja jalopuumetsissä viihtyville uhanalaisille sammal- ja jäkälälajeille.
Lehtipuiden rungoilla kasvavaa, erittäin uhanalaista katkokynsisammalta (Dicranum viride) esiintyy Ruissalossa Choraeuksen lähdettä ympäröivällä lehtoalueella, vanhojen tammien ja lehmusten rungolla. Se kasvaa parin senttimetrin korkuisena, kirkkaan vihreänä ja tiiviinä mattona. Nimensä laji on saanut helposti katkeilevista kapeista lehdistään.
Raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) on iso, lehtimäinen, lehtipuiden rungoilla kasvava jäkälä. Ruissalossa lajin tapaa useimmiten tammelta, vaahteralta tai lehmukselta. Sen harmaanvihreät, verkkomaiset ja haaraiset liuskat voivat olla 10 – 40 cm pitkiä ja muodostavat laajoja kasvustoja. Raidankeuhkojäkälä on vanhojen luonnontilaisten metsien lajina taantunut Etelä-Suomessa, mutta Ruissalossa niitä edelleen on esimerkiksi Choraeuksen lähteen alueella. Raidankeuhkojäkälä on erityisen herkkä ilmansaasteille.
