Keto kukoistaa keskikesällä
Metsäisessä Suomessa kesäinen keto tuo tervetullutta vaihtelua maisemaan: avaruutta, matalaa kasvillisuutta ja kukkia! Ketojen – eli kuivien niittyjen – kasvilajit ovat sopeutuneet elämään vähäravinteisessa ja valoissa ympäristössä. Keskikesällä, auringon paahteessa, ne kukkivat näyttävästi. Hyönteispölytys on ketokukkien elinehto ja siksi perhoset, kovakuoriaiset, pistiäiset ja muut pörrääjät kuuluvat kukkivalle kedolle. Loppukesällä kuivuus usein lakastuttaa kasvit, mutta siihen mennessä uudet siemenet ovat jo kypsyneet ja varisseet maahan odottamaan seuraavaa kesää.
Ruissalon kedot ja niityt
Kedot ja niityt ovat avoimia elinympäristöjä, jotka ovat syntyneet laidunnuksen ja heinän korjuun myötä. Niitä kutsutaan perinnebiotoopeiksi, joille on vuosisatoja kestäneen käytön myötä kehittynyt omaleimainen, rikas ja muusta ympäristöstä selvästi poikkeava lajisto. Maatalouden ja yhteiskunnan muuttuminen ovat ajaneet perinnebiotoopit ahdinkoon ja niiden määrä on vähentynyt murto-osaan aiemmasta. Tämän seurauksena niiden lajisto on myös uhanalaistunut; Suomen kaikista uhanalaisista lajeista neljäsosa elää juuri perinnebiotoopeilla, erityisesti kuivilla niityillä eli kedoilla. Jäljellä olevia ketoja ylläpidetään raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla.
Niityille tyypillisiä perhoslajeja ovat esimerkiksi kultasiivet ja hopeatäplät. Kedoilla voi tavata myös monia muita värikkäitä päiväperhosia. Upea ritariperhonen elää ja lisääntyy meillä. Amiraaliperhoset ja ohdakeperhoset saapuvat keväällä ja munivat ravintokasveilleen, ja loppukesällä lennossa on Suomessa syntynyt uusi sukupolvi. Amiraali- ja ohdakeperhoset eivät kuitenkaan kestä talvea ja ainakin amiraaliperhosilla on havaittu takaisinmuuttoa, kun Suomessa syntyneet yksilöt lähtevät loppusyksyllä etelään talvea karkuun.
Ketokukkia ja päiväperhosia
Monet kedolla viihtyvät kukkakasvit, esimerkiksi ketoneilikka, kissankäpälä, mäkitervakko, keto-orvokki ja huopakeltano, kukkivat kauniisti. Värikkäät kukat ovat ilo ihmisen silmälle, mutta kasveille kyse ei ole estetiikasta vaan lisääntymisestä. Kukkakasvit ovat hyönteispölytteisiä. Ne houkuttelevat kukilla ja medellä pölyttäjiä – päiväperhosia, kovakuoriaisia, pistiäisiä ja kaksisiipisiä – jotka ahkerasti lentelevät kedolla kukasta kukkaan. Samalla ne siirtävät siitepölyä kasviyksilöstä toiseen, minkä on tarkoitus johtaa kukan hedelmöitymiseen ja siementen kehittymiseen. Näin syntyy uusi kasvisukupolvi.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
