Pienvedet kuhisevat elämää
Alkukesällä merivesi lämpenee hitaasti ja ajoittain tuulet vielä sekoittavat joukkoon kylmää vettä syvemmältä. Pienet lammikot sitä vastoin lämpenevät nopeasti, koska ne ovat matalia, eikä vesi paljoa vaihdu. Ne ovat myös ravinteikkaita ja siten tarjoavat heti alkukesällä erinomaiset puitteet lisääntymiselle ja kasvulle. Pian sammakoiden, rupikonnien ja manterien nuijapäät vilistävät pinnan alla. Lukemattomat selkärangattomat viihtyvät niin pinnan alla kuin sen yläpuolellakin. Pienvesillä on tarjota lämmön ja ravinnon lisäksi myös kolmas etu: ne ovat usein kalattomia, jolloin saalistajia on vähemmän.
Ruokasammakko on haitallinen vieraslaji, joka on kymmenessä vuodessa levittäytynyt laajalle alueelle Varsinais-Suomeen. Sen kovaääninen kurnutus voi peittää alleen ruskosammakon ja viitasammakon heikomman ääntelyn ja haitata näin niiden lisääntymistä. Ruokasammakko kuitenkin kutee myöhemmin kuin kotoiset sammakkolajimme. Aikuiset ruokasammakot voivat lisäksi syödä meikäläisten lajien nuijapäitä.
Ruissaloon ensimmäiset ruokasammakot saattoivat tulla laivojen mukana etelämpää Itämeren piiristä. Ihmisen avustuksella nämä vihreät sammakot ovat nopeasti valloittaneet pysyvän räpylänsijan – ne ovat levinneet jo niin laajalle, ettei niistä enää ole mahdollista päästä eroon.
Ruokasammakko on ei-toivottu lisäys Ruissalon sammakkolajistoon
Ruissalon saarella on tavattu vuodesta 2008 lähtien vierasperäisiä sammakoita. Ne ovat todennäköisimmin vihersammakoihin kuuluvia, mölysammakon (Pelophylax ridibundus) ja pikkuvihersammakon (Pelophylax lessonae), toiselta nimeltään lessonansammakon, lisääntymiskykyisiä risteymiä, ruokasammakoita (Pelophylax kl. esculentus). Ruokasammakkoa kutsutaan myös nimellä sekosammakko.
Ruissalon pienvedet
Ruissalossa on muutamia luonnontilaisia pienvesiä sekä erilaisista kaivuutöistä syntyneitä lammikoita. Lisäksi mereen laskeviin ojiin on rakennettu kosteikkoja pidättämään muuten suoraan mereen valuvia rehevöittäviä ravinteita. Syntytavastaan riippumatta pienvedet ovat erittäin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Ne muodostavat ympäristöstään selvästi poikkeavia elinympäristöjä vesielämään sopeutuneille tai sitä jossain elämänsä vaiheessa tarvitseville lajeille. Pienvesien lajisto ja elämä on rikas ja monimuotoinen – paljon enemmän kuin ensimmäisenä mieleen tulevat sammakot. Siksi pienvedet ovat suojelemisen arvoisia.
Pienessäkin lampareessa vilisee kiehtovia petoja
Pienessäkin lammikossa on valtavasti elämää. Suuri osa lajeista on mikroskooppisen pieniä, mutta on joukossa myös helposti paljain silminkin havaittavia otuksia. Siksi kannattaa pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan lammikon elämää. Sukeltajakuoriaiset nousevat syvyyksistä vähän väliä nappaamaan pinnasta ilmaa ja malluaiset soutelevat pintakalvon alapinnalla. Molemmat ovat petoja, jotka saalistavat pieniä selkärangattomia. Jos ravintotilanne käy huonoksi, ne lentävät naapurilammikkoon. Veden pintakalvolla luistelevat, sympaattisen näköiset vesimittarit ovat nekin petoja. Ja kesän loppupuolella lammikon ilmatilaan ilmestyvät taiturilentäjät, sudenkorennot, ovat mestareita pyydystämään lentäviä hyönteisiä.
Kiinnostavin Ruissalossa tavatuista sudenkorentolajeista lienee luonnonsuojelulailla rauhoitettu täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis), joka lisäksi kuuluu mm. lepakoiden ja liito-oravan ohella Luontodirektiivin liitteessä IVa mainittuihin lajeihin. Muita vuoden 2015 kartoituksessa löytyneitä huomionarvoisia sudenkorentohavaintoja olivat eteläntytönkorennon (Coenagrion puella) lisääntymispopulaatiot sekä erittäin harvinainen keritytönkorento (Ischnura pumilio) sekä harvinainen etelänukonkorento (Aeshna mixta). Sudenkorentoja pääsee Ruissalossa tarkkailemaan parhaiten kasvitieteellisen puutarhan lammikoilla.
Sudenkorennot viihtyvät puutarhan lammikoilla
Sudenkorennot ovat todellisia lentotaitureita. Ne kaartelevat, leijailevat paikallaan – jopa peruuttavat ilmassa! – ja syöksyvät sitten saaliinsa perään. Sudenkorennot viettävät kuitenkin valtaosan elämästään, 2 – 3 vuotta, toukkana lampareiden ja pienvesien pohjassa, jossa ne saalistavat pieniä vesieläimiä. Lopulta toukka kiipeää pois vedestä, luo nahkansa ja nousee siivilleen. Sudenkorentojen aikuiselämä kestää muutamasta viikosta kuukauteen. Sinä aikana on ehdittävä paritella, minkä jälkeen naaras munii seuraavan korentosukupolven munat veteen tai sen välittömään läheisyyteen.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
