Kedoille – eli kuiville niityille – on ominaista matala ja harva kasvillisuus, ajoittainen kuivuus ja vähäravinteisuus. Erityisen kuivia ovat kedot, joilla maaperä on hyvin ohut ja kalliopeite ja kivet pistävät esiin. Niitä kutsutaan kalliokedoiksi. Tyypillisiä kasvilajeja kedoilla ja kalliokedoilla ovat esimerkiksi ketoneilikka, kissankäpälä, keto-orvokki ja huopakeltano. Ne kukkivat näyttävästi ennen kuin loppukesän kuivuus lakastuttaa kasvillisuuden. Monipuolinen kasvilajisto elättää niityillä myös suuren määrän päiväperhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä.
Ruissalon kedot
Kedot ja niityt ovat niukkaravinteisia, avoimia elinympäristöjä, jotka ovat syntyneet laidunnuksen ja heinän korjuun myötä. Niitä kutsutaan perinnebiotoopeiksi, joille on vuosisatoja kestäneen käytön myötä kehittynyt omaleimainen, rikas ja muusta ympäristöstä selvästi poikkeava lajisto. Maatalouden ja yhteiskunnan muuttuminen ovat ajaneet perinnebiotoopit ahdinkoon ja tehneet niiden lajistosta uhanalaisen. Suomen kaikista uhanalaisista lajeista neljäsosa elää juuri perinnebiotoopeilla, erityisesti kuivilla niityillä eli kedoilla. Jäljellä olevia ketoja ylläpidetään raivaamalla, niittämällä ja laiduntamalla.
Viimeisetkin näistä avoimista ja niukkaravinteisista elinympäristöistä ovat vaarassa pusikoitua, metsittyä ja kasvaa umpeen rehevöittävän typpilaskeuman ja hoidon puutteen vuoksi. Samalla häviää niistä riippuvainen uhanalainen lajisto.
Ketoja ja niittyjä hoidetaan poistamalla varjostavaa puustoa, niittämällä korkeaa heinäkasvillisuutta ja laiduntamalla. Näin avoimuus palaa ja pikku hiljaa maaperän ravinnepitoisuus kääntyy laskuun. Valoon, niukkaravinteisuuteen ja ajoittaiseen kuivuuteen sopeutunut ketokasvillisuus sekä siitä riippuvainen muu lajisto palaa. Osa ketojen lajeista on myös löytänyt itselleen korvaavaa elintilaa tienpientareilta, ratapenkoilta ja voimajohtoaukeilta.
Kedot tarvitsevat apuamme
Vuosisatojen saatossa perinteisen laidunnuksen ja heinän korjuun myötä syntyneet kedot ja niityt ovat katoamassa. Luonnonlaidunnuksen vähennyttyä ja rehuntuotannon siirryttyä pelloille, ovat entisaikaan yleiset kedot, hakamaat ja niityt käyneet harvinaisiksi.
Kedolla paistaa aina päivä
Kevätaurinko paistaa esteettömästi kedolle, koska varjostavaa puustoa ei ole sen tiellä. Routa sulaa ja talven jäljiltä maaperässä on runsaasti kosteutta. Vesi yhdessä auringon valon ja lisääntyvän lämmön kanssa herättää ketokasvit, jotka pian kurkottelevat ylöspäin ja avaavat sirot kukkansa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kedolla kestää kuitenkin tovin päästä parhaaseen kukoistukseensa. Siksi kevään ensimmäiset kasviretket kannattaa suunnata lehtoihin ja tulla ihailemaan ketoja alkukesällä.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
