Lintuluotojen asukkaille meri ja naapurit tuovat turvaa
Elämä palaa Ruissalon edustan luodoille keväällä, kun tiirat, lokit, valkoposkihanhet ja muut luotojen asukkaat saapuvat. Merimetsot ovat perustaneet oman yhdyskuntansa Äijäkarille. Veden ympäröimillä luodoilla lintujen pesät ja pienet poikaset ovat paremmassa turvassa pedoilta kuin mantereella. Lisäturvaa tuo, että useampi silmäpari valvoo jatkuvasti ympäristöä ja kaikki osallistuvat mahdollisen tunkeilijan karkottamiseen. Silloin on ilma täynnä meteliä ja tiirat tekevät kiukkuisia syöksyjä vihollista kohti. Lintuluodoille ei saa nousta, eikä niiden välittömässä läheisyydessä veneillä pesimäaikaan 15.3.-31.7. Anna linnuille pesimärauha ja tarkkaile niitä vain kauempaa.
Tiirat erottaa lokeista niiden siron rakenteen ja kevyen lentotavan perusteella. Myös tiiran ääni on tunnusomainen (”tii-ree” tai ”tii-rää”. Toisistaan kala- ja lapintiiran tunnistaa seuraavista tuntomerkeistä:
- kalatiiran punaisessa nokassa on usein musta kärki
- lapintiiran siipi on lennossa läpikuultava ja sen kärjessä on tumma takareuna
- lapintiiran jalat ovat hyvin lyhyet
- lapintiiran pyrstö on pitkä ja linnun istuessa se ulottuu siivenkärkien ylitse
Tiirat ovat todellisia maailmanmatkaajia
Täällä sisäsaaristossa pesivistä tiiroista valtaosa on kalatiiroja. Lähisukuinen lapintiira on yleisempi ulompana saaristossa ja aivan pohjoisimmassa Suomessa. Ruissalon luodoilla pesii kalatiirojen joukossa kuitenkin myös muutamia lapintiirapareja. Tiirat tulevat tänne pesimäalueilleen kaukaa – ja kauas ne lähtevät taas syksyllä. Kalatiirat talvehtivat Afrikan rannikolla Päiväntasaajan eteläpuolella, mutta lapintiira vasta todellinen maailmanmatkaaja on: se viettää talven Etelämannerta ympäröivillä merialueilla ja lentää sieltä tänne muutamaksi kesäkuukaudeksi. Lapintiiralla onkin eläinkunnan pisin muuttomatka – jopa 96 000 kilometriä vuodessa. Siis enemmän kuin kaksi kertaa maapallon ympäri, mikä tiiran elinaikana vastaa neljää edestakaista matkaa Maasta Kuuhun.
Merimetsot herättävät monissa ihmisissä voimakkaita tunteita, koska ne vaikuttavat näkyvästi pesimäluotojensa kasvillisuuteen. Linnut keräävät puiden oksia pesämateriaaliksi, eikä osa kasvilajeista kestä ulosteiden aiheuttamaa lannoitusta. Välitön pesintäalue onkin usein karu ja kasvipeitteetön. Toisaalta on myös kasvilajeja, jotka hyötyvät runsaasta ravinnekuormituksesta ja kukoistavat merimetsojen naapurissa.
Merimetsot käyttävät ravinnokseen kalaa, mikä on aiheuttanut ristiriitoja kalastajien kanssa. Joitakin poikkeuslupia on annettu muuten rauhoitetun merimetson pesien hävittämiseen, mutta häirintä johtaa yleensä vain lintujen siirtymiseen uudelle luodolle. Merikotkat ovat oppineet saalistamaan merimetsoja ja tällainen luonnon oma säätely on kestävämpi ratkaisu.
Merimetsojen valloittama luoto
Ruissalon pohjoispuolella, pikkuisella luonnonsuojelulailla rauhoitetulla Äijäkarin luodolla pesii yli 1700 merimetsoparia. Ensimmäiset linnut saapuivat luodolle vuonna 2010 ja nyt se on asukkaidensa näköinen: karu ja kesäisin ulosteen kirjoma. Toisaalla Saaristomerellä tehty merimetsojen häätäminen on vauhdittanut merkittävästi kolonian kasvua. Parimäärän kasvu on ollut ripeää, alle kymmenessä vuodessa muutamasta parista on kasvanut iso yhdyskunta. Valtakunnallisesti merimetson pesimäkanta lähestyy suurinta kantokykyään ja vuoden 2019 laskennoissa havaittiin Suomen merimetsokannan jo hieman pienentyneen.
Haahkan uhanalaisuuden syyt ja jopa uhanalaisuuskehitys vaihtelevat pitkin Suomen rannikkoa. Saaristomeren ulkoluotojen tyhjenemisen keskeisin selittäjä vaikuttaa kuitenkin olevan merikotkien kasvanut saalistuspaine, joka kohdistuu nimenomaan kannan tuottavaan osaan, eli sukukypsiin naaraisiin.
Ruissaloa ympäröivillä, metsäisillä luodoilla pesii kuitenkin vielä jonkin verran poikasia tuottavia haahkoja. Toivottavasti tämä kaunis ja sympaattinen laji kuuluu Ruissalon rantojen linnustoon myös tulevaisuudessa.
Ennen niin yleinen haahka on nyt erittäin uhanalainen
Haahkakoiraiden eli kalkkaiden kumea keväinen o-UU-uu ja naaraiden väsymätön protkotus kesäaamussa niiden kaitsiessa poikasiaan ovat monelle saariston rakkaimpia ääniä. Ennen niin yleisellä haahkalla menee kuitenkin huonosti. Se luokiteltiin vuoden 2019 uhanalaisuusarviossa erittäin uhanalaiseksi. Runsain sukeltajasorsamme on Saaristomeren ulkoluodoilta käytännössä kadonnut, ja kanta hipsuttelee alamäkeen myös täällä sisäsaaristossa.
Keväisin ensimmäiset Ruissalossa pesivät valkoposkihanhet saapuvat nykyisin jo maaliskuun lopulla. Alkukeväällä hanhet kerääntyvät kartanon pelloille ruokailemaan. Heti kun meri vapautuu jäistä vanhat linnut hakeutuvat pesimäluodoilleen. Huhtikuun loppuun mennessä koko pesimäkanta on saapunut ja varhaisimmissa pesissä jo haudotaan. Arktiset valkoposkihanhet muuttavat Suomen ohi vasta toukokuun puolivälissä, mutta niiden muuttoreitti kulkee Suomenlahtea pitkin ja Ruissalossa nähdään hyvin harvoin näitä lintuja.
Syksyllä Ruissalossa pesivät hanhet lähtevät muutolle samaan aikaan kun arktiset hanhet ohittavat Suomen lokakuun puolivälin aikoihin.
Valkoposkihanhi on EU:n direktiivilaji ja meillä luonnonsuojelulailla suojeltu, joten sitä ei metsästetä.
Valkoposkihanhi viihtyy Ruissalossa
Arktisen valkoposkihanhen pesimähistoria Itämeren piirissä käynnistyi vuonna 1971 Gotlannissa, jossa suuret muuttoparvet levähtävät säännöllisesti. Eräs Suomen varhaisimmista valkoposkihanhen pesinnöistä todettiin Ruissalossa Kaletton luodolla, jossa vuonna 1985 pesi ensimmäinen pari. Pariskunnan toinen osapuoli oli Ruotsin Skansenin eläinpuistossa syntynyt lintu. Valkoposkihanhikanta pysyi kymmenen vuotta 1-3 parin suuruisena ja selkeä kasvu alkoi vuosituhannen vaihteen tienoilla. Kannan kasvu Pohjois-Airistolla on ollut voimakasta, mutta vaikuttaa nyt tasaantuneen. Kaikki Ruissalon valkoposkihanhet pesivät pääsaarta ympäröivillä luodoilla. Erikoisin pesimäpaikka sijaitsee Kukkarokivellä, josta poikasten on hypättävä yli kymmenen metrin korkeudelta mereen.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
