Kevään merkit meren rannassa
Rantaniityn vähäinen lumipeite sulaa kevätauringossa nopeasti pois, mutta ankaran talven jälkeen voi hauras kevätjää viipyä vielä jossain lahdenpoukamassa. Ensimmäiset muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan niityille ja lahtien mataliin sulapaikkoihin. Osalle nämä ovat muuttomatkan päätepiste, pesimisympäristö. Toiset pitävät vain lyhyen lepo- ja ruokailutauon, kunnes matka taas jatkuu kohti pohjoista. Viimevuotisen, kellastuneen ruovikon seasta kurkottelevat uudet, heleänvihreät versot kohti valoa. Samoin pinnan alla kevätaurinko herättää pohjakasvit ja –eläimet uuteen kevääseen. Taas on valoa ja pian myös lämpöä. Rantamatalassa polskivat ensimmäiset kutuhauet.
Laajat matalat lahdet ovat arvokas ja suojeltu elinympäristö. Krottilanlahti ja Härkälahti Ruissalon eteläosassa ovat tyypillisiä tällaisia matalia merenlahtia, joissa ei ole makean jokiveden, eikä meren virtausten vaikutusta. Niiden pohjat ovat pehmeitä ja rantaviiva ruovikon reunustama. Luonnontilaisessa matalassa lahdessa on runsas ja lajirikas pohjakasvillisuus ja –eliöstö. Siksi lahdet ovat myös linnustollisesti arvokkaita. Parhaiten pääsee tutustumaan Krottilanlahteen sen rannalla sijaitsevasta lintutornista käsin.
Ruissalon rantaniityt
Avoimet rantaniityt ovat syntyneet merenpinnan korkeusvaihteluiden, jäiden liikkeen, niiton ja laidunnuksen seurauksena. Niille on tunnusomaista matala, rannanmyötäisten vyöhykkeiden mukaan vaihteleva heinä- ja ruohokasvillisuus sekä puiden ja pensaiden puuttuminen. Yksittäisiä katajia voi kasvaa siellä täällä. Nykyään merenrantaniittyjen avoimuutta uhkaa rehevöityminen, joka johtaa maiseman pusikoitumiseen, umpeenkasvuun ja luonnon monimuotoisuuden alenemiseen. Ruissalossa, Kansanpuistoon johtavan pyörätien ja rannan välissä sijaitseva merenrantaniitty on edustava. Sitä on hoidettu laiduntamalla vuodesta 1995 lähtien.
Monet ennen avoimet merenrantaniityt ovat vuosien saatossa kasvaneet umpeen. Ensivaiheessa kookkaat ruohokasvit syrjäyttävät matalan niittykasvillisuuden, ajan mittaan maisema pusikoituu ja lopulta metsittyy. Avoin niitty muuttuu täysin toisenlaiseksi elinympäristöksi ja sille tyypillinen arvokas lajisto katoaa. Syinä niittyjen katoamiseen ovat niiton loppuminen, laidunnuksen väheneminen sekä ilmasta ja merestä tuleva ravinnekuormitus. Niittyjä suojellaan raivaamalla ja palauttamalla niille laidunnus tai niitto. Puuston poistaminen tai harvennus lisää valon määrää ja laiduneläimet pitävät liian kasvillisuuden kurissa syömällä. Samalla niiden sorkat rikkovat sopivasti maanpintaa. Lisääntyvä valo ja paljaan maan laikut saavat lajimäärän kasvuun ja niittylajit voivat palata paikalle. Karjalla on siten tärkeä luonnonsuojelutehtävä ja samalla elvytetään perinteistä laidunnuskulttuuria.
Karja hoitaa perinnemaisemaa
Merenrantaniityt ovat syntyneet niiton ja laidunnuksen sekä meriveden korkeusvaihteluiden ja jäiden liikkeen seurauksena. Lopputuloksena on avoin, monimuotoinen elinympäristö, jossa viihtyvät vaateliaat ja harvinaistuneet, valoa suosivat niittykasvit. Ruissalon edustavin merenrantaniitty on Kansanpuistoon johtavan kevyenliikenteen väylän ja meren välissä.
Matalat lahdet ovat vesilintujen mieleen ja ruovikkolinnut viihtyvät niitä reunustavissa ruovikoissa. Esimerkiksi Krottilanlahdelta silmä tai korva tavoittaa keväällä tukkasotkia, silkkiuikkuja, heinäsorsia ja joskus punasotkan tai uivelon. Voipa merikotkakin tehdä ylilennon saaliin toivossa. Ruovikossa viihtyvät ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku. Myöhemmin keväällä tarkka korva voi tavoittaa rannasta myös punavarpusen vihellyksen.
Avoin niitty on kahlaajien mieleen, vesi- ja ruovikkolinnut suosivat matalia merenlahtia
Avoin merenrantaniitty tarjoaa kahlaajalinnuille oivan levähdys- ja ruokailupaikan muuttomatkan varrella. Osa niistä jää Ruissalon niitylle myös pesimään. Esimerkiksi töyhtöhyypät lentävät näyttävää soidintaan keväisen merenrantaniityn yllä ja punajalkaviklon äänekäs huuto kiirii korvaan. Pienemmistä varpuslinnuista niittykirvinen pesii yhä saaren rantaniityillä, mutta ennen yleinen keltavästäräkki on pesimälinnustosta lähes kadonnut.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
