Ruissalon lepakot: Perhe-elämää lisääntymisyhdyskunnassa
Touko-kesäkuun vaihteessa lepakkonaaraat kerääntyvät lisääntymisyhdyskuntiin. Lisääntymisyhdyskunnan päiväpiilo sijaitsee jossakin lämpimässä paikassa, esimerkiksi talon ullakolla, puun kolossa tai pöntössä. Samat yksilöt käyttävät samoja paikkoja vuodesta toiseen. Koiraat viettänevät kesää yksikseen tai pienissä ryhmissä, mutta esimerkiksi vesisiippakoiraat voivat oleskella samoissa paikoissa lisääntyvien naaraiden kanssa.
Lepakoiden poikaset syntyvät Ruissalossa juhannuksen jälkeen, joillain lajeilla vasta heinäkuussa. Lepakkonaaras hoitaa poikastaan huolellisesti, ja poikkeaa imettämään ja lämmittämään sitä jopa kesken öisten ruokailulentojensa. Lepakonpoikaset kehittyvät nopeasti ja osaavat lentää jo muutaman viikon ikäisinä. Heinä-elokuun vaihteessa ne alkavat käydä emojen kanssa saalistuslennoilla. Poikasten tultua lentokykyisiksi lisääntymisyhdyskunnat ainakin pohjanlepakoilla yleensä hajoavat, ja lepakot siirtyvät uusiin päiväpiiloihin.
Ruissalon valoisat kesäyöt tarjoavat hienot puitteet lepakoiden havainnointiin vaaleaa yötaivasta vasten. Uuden ulottuvuuden lepakoiden tarkkailuun tuo lepakkodetektori, laite, joka muuntaa lepakoiden päästämät korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultavalle tasolle. Detektorin avulla lepakoita on helpompaa löytää, ja se mahdollistaa myös lepakon määrityksen laji- tai ainakin sukutasolle.
Ruissalossa on tavattu yhdeksän Suomessa tavatuista 13 lepakkolajista. Pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö ovat saarella vaihtelevan yleisiä. Myös pikkulepakko lisääntyy nykyisin Ruissalossa, mutta isolepakko ja vaivaislepakko ovat harvinaisia vieraita. Ruissalon lepakoiden tähti on kuitenkin harvinainen ja erittäin uhanalainen ripsisiippa, jota ei Suomessa tavata säännöllisesti juuri muualla kuin Turussa.
