Kangasmetsän talvilepo
Kangasmetsän asukkaat talvehtivat kukin tavallaan. Lehtipuut ovat oksat paljaina, mutta havupuut pitävät neulasensa talven yli. Molemmat ovat kuitenkin varastoineet runkoonsa ja juuriinsa tärkkelystä ja väkevöittäneet solunesteitään pakkasenkestäviksi. Havupuiden etuna on, että ne voivat aloittaa kasvun ja yhteyttämisen heti, kun olosuhteet taas muuttuvat suotuisiksi.
Jäljistä voi paitsi tunnistaa niiden jättäjän, myös tutkia, mitä eläin on tehnyt ja minne se on suunnannut.
Tassun-, sorkan-, varpaiden- ja käpälänjälkien lisäksi hangelle jää muitakin merkkejä eläimistä. Myyrät pujahtavat tunneleihin lumen sisään, kettu kaivaa kuopan päästäkseen saaliinsa kimppuun, metsäjänikset kaluavat haapojen kuorta ja oravat pudottelevat syömiensä käpyjen rankoja lumelle. Käpylinnut ja käpytikka jättävät jälkeensä omilla tavoillaan syödyt kävyt.
Talvisten jälkien tunnistaminen on mielenkiintoista puuhaa! Ensimmäisenä on mielessä lajinmääritys ja sen jälkeen voi jälkiä ja jätöksiä seuraamalla tutustua juuri kyseisen yksilön tekemisiin. Määritysapua löytyy sekä verkosta sekä erityisistä lumijälkioppaista. Myöhemmin tapahtuvaa tunnistusta helpottamaan kannattaa kuvata sekä jälkijono että muutama selvä tassun tai sorkan jälki. Määritystä helpottaa, kun laittaa jonkun tutun esineen mukaan kuvaan antamaan mittakaavaa.
Hangen pinta on täynnä tarinoita
Hangella risteilevät jälkijonot kertovat kiehtovia tarinoita talvisista eläimistä ja niiden elämästä. Pellolla ovat metsäkauriit kaivaneet lumen alta heinää ja metsän reunassa pikkujyrsijän hento jälkijono päättyy lehtopöllön siipien piirtoihin. Rusakko on kiitänyt pitkin loikin pakoon, jonkin matkan päässä näkyy ketun jälkijono.
Viime vuosikymmeninä esimerkiksi sinitiaisen kanta on Ruissalossa monikymmenkertaistunut ja samanaikaisesti hömötiainen on liki kadonnut saarelta.
Ainakin osasyynä voi olla ruokinta yhdistettynä ilmastonmuutokseen ja runsaaseen pesäpönttöjen tarjontaan, jota sinitiainen osaa hyödyntää hömötiaisia paremmin. Ruokintapaikat myös saattavat houkutella muuttolintuja viivyttelemään ja yrittämään talvehtimista. Ruissalossa ruokintapaikkoja ei saa perustaa luonnonsuojelualueille.
Lintujen ruokintapaikoista on paljon hyötyä – mutta ehkä myös haittaa
Ruissalossa on useita lintujen ruokintapaikkoja, jotka auttavat lintuja selviämään talven yli. Ruokinnalle kokoontuvia lintuja on helppo ja hauska seurata ja tutkijat hyödyntävät niitä lintukantojen seurantatyössä. Ruokinnalla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Runsas ruokinta vaikuttaa eri lajien menestymiseen eri tavoin.
Lumihanki kertoo paljon metsän eläimien talvenvietosta. Metsäjänikset mutustelevat haavan kuorta ja metsäkauriit kaivelevat lumen alta syötävää. Hiiret, myyrät ja päästäiset piirtelevät hentoja jälkiään lumelle silloin, kun ne pikaisesti uskaltautuvat lumen alta näkösälle. Ketun helminauhamainen jälkijono risteilee puiden väleissä ja orava perkaa kävyn toisensa jälkeen saadakseen päivän annoksensa siemeniä. Tiaisparvien yhteysäänet rikkovat ajoittain metsän hiljaisuuden.
Monta tapaa talvehtia
Kangasmetsän tyypilliset varpukasvit, mustikka ja puolukka, talvehtivat lumitalvina suojassa hangen alla. Ruohovartiset kasvit eivät pakkasia kestä, vaan niiden maanpäälliset osat lakastuvat ja kuolevat pois. Ne selviävät talven yli joko siemeninä tai maanalaisina rakenteina, kuten maavartena tai juurakkona. Sammalet ja jäkälät sitä vastoin ovat tottuneet niin ankariin oloihin, ettei niitä haittaa edes jäätyminen muutamaksi kuukaudeksi. Ne jatkavat yhteyttämistä heti, kun olosuhteet taas sen sallivat.
Parhaiten eristää pehmeä pakkaslumi, jossa voi olla ilmaa 90 % tilavuudesta. Lumen suojissa talvehtivien kasvien ja eläinten kannalta ilmastonmuutos on vakava uhka, koska se on muuttamassa myös Ruissalon talvet epävakaiksi. Lämmin peitto voi sulaa kesken kaiken ja vesi kastelee maan. Seuraava hyytävä pakkasjakso on kestettävä jäisellä maankamaralla vailla lumipeitteen suojaa.
Lumipeitteen alla on lämpimämpää
Pehmeässä pakkaslumessa on runsaasti lämpöä eristävää ilmaa. Untuvatakin, villapipon ja rakennuseristeiden lämpimyys perustuu samaan ilmiöön, eristävään ilmakerrokseen, jonka vuoksi lumen alla tarkenee kovallakin pakkasella. Lisäksi lumi suojaa kylmältä viimalta, sillä lumen alla on myrskysäälläkin tyyntä. Kovimmillakaan pakkasilla ei kunnon hangen alla ole kuin muutama pakkasaste. Siellä matelijat horrostavat ja kasvit ovat suojassa kylmältä. Tasalämpöiset pikkunisäkkäätkin viettävät suurimman osan ajasta käytävissään lumen alla, vaikka käväisevät välillä jättämässä jälkiään hangen pinnalle. Myös osa linnuista on oppinut sukeltamaan lumen alle kieppiin yöksi.
Juuri nyt ilmastomme lämpenee ihmistoiminnan vaikutuksesta ennennäkemättömän nopeasti. Muutos on selvästi havaittavissa: vuoden keskilämpötilat nousevat jatkuvasti, myrskyt, rankkasateet, helteet ja kuivuusjaksot yleistyvät. Pohjoiset lumitalvet ovat lyhentyneet ja muuttuneet epävakaiksi.
Lumeen sopeutuneille lajeille muutos on raju ja voi koitua monelle kohtalokkaaksi. Valkoisessa talviturkissa poukkoileva metsäjänis on helppo saalis, eikä kesken talven sulanut lumipeite suojaa eläimiä ja kasveja seuraavan pakkasjakson purevalta kylmyydeltä. Osa lajeista häviää ja toisia tulee tilalle. Esimerkiksi Ruissaloon kotiutuu jatkuvasti uusia, eteläisiä perhoslajeja elävänä todisteena ilmastonmuutoksesta. Kasvillisuus reagoi lämpötilan nousuun hitaammin, mutta vääjäämättä eteläiset, hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvilajit, kuten tammet, pähkinäpensas ja jalava levittäytyvät sisämaahan ja kohti pohjoista.
Lumitalvet uhkaavat kadota
Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi on pakkasen, jään ja lumen vuodenaika. Virallisesti ns. termisen talven lasketaan alkavan siitä, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle. Ruissalossa tämä tavallisesti tapahtuu marraskuun lopulla ja päättyy maaliskuun puolivälissä. Siihenkin väliin mahtuu usein leudomman sään jaksoja, kun Atlantilta vyöryvät matalapaineet tuovat lauhaa ilmaa, vesisateita ja tuulia. Ruissalon talveen kuuluukin monena vuonna lumipeitteen ja sulan maan vuorottelu.
Tammenterhon opastuskeskus perustettiin vuonna 1995 ja se sijaitsi aiemmin Rantapromenadin varrella saaren alkupäässä. Telakka-alueella sijaitsevien tilojen siirryttyä kesäkuussa 2016 hinaajavarustamo Alfons Håkansin hallintaan opastuskeskus muutti Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Samalla opastuskeskuksen nimeksi vaihdettiin Ruissalo Info.
