Ruissalo kohoaa merestä
Ruissalon perusrakenne on syntynyt jääkauden ja sitä seuranneiden Itämeren järvi- ja merivaiheiden aikana, jolloin syvät murroslaaksot, jyrkät harju- ja moreenimuodostumat ja tasaiset savikot syntyivät.
Ruissalon korkeimmat huiput kohosivat merestä noin 5400 vuotta sitten. Nämä kallioiset mäkialueet ovat olleet meriveden huuhtomia kareja ja osittain puuttomia. Huuhtoutunut moreeni on sen sijaan kasautunut monien mäkien rinteille rantakerrostumiksi. Aallokon ja merivirtojen synnyttämiä ovat myös Saaronniemen eteläisimmän osan niemenkärkien vedenalaisena jatkeena olevat hiekkasärkät. Mannerjäätikkö on tuonut Ruissaloon myös suuria kivilohkareita. Ruissalon suurista siirtolohkareista tunnetuin on Kukkarokivi, joka sijaitsee Ruissalon läntisimmän kärjen pohjoispuolella meressä ulottuen 17 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Maankohoaminen muuttaa Ruissalon maisemaa edelleen. Ruissalo kohoaa merestä 4-5 mm vuodessa eli puoli metriä vuosisadassa.
Vuoden 1845 lopulla Ruissalo siirtyi Venäjän keisarin hyväksynnällä Turun kaupungille ”ikuisiksi ajoiksi”. Seuraavana vuonna saari palstoitettiin kesähuvilatonteiksi kaupungin porvaristolle, mutta maanviljely saarella jatkui edelleen. Vähitellen 1900-luvun alkupuolella Ruissalo alkoi muotoutua yhä enemmän kaikkien kaupunkilaisten vapaa-ajanviettopaikaksi, vaikka saari säilyikin 1950-luvulle asti hyvin maaseutumaisena karjoineen ja laajoine viljapeltoineen.
Viljelyn ja huvilakulttuurin muotoilema saari
Keskiajalla Ruissalossa ei ollut vielä kiinteää asutusta, vaan saari toimi yhteislaitumena ja kalastuksen tukikohtana. Samoihin aikoihin, 1200-luvulla, Ruissalo siirtyi Turun linnan haltuun. Saari säilyi laidunmaana 1500-luvun puoliväliin saakka, jolloin siitä tuli Suomen herttuan metsästyspuisto sekä kuninkaankartano, jonka peltojen tuotolla Turun linnan väkeä ruokittiin.
Seuraavalla vuosisadalla Ruissalon kartano luovutettiin kenraalikuvernöörin puustelliksi ja myöhemmin maaherran virkataloksi, jollaisena se toimi vuoteen 1844 asti. Maatilan työvoiman asuttamiseksi saarelle perustettiin kaikkiaan 15 torppaa.
Keilaamisen ohella aikakauden suosittu seurapeli oli kroketti. Myös tennistä pelattiin huviloiden pihapiirissä ja välillä käytiin vilvoittelemassa uimahuoneilla. Luonto ja vesi olivat erottamaton osa kesäistä huvilaelämää. Kesähuvilaan kiteytyy idyllinen mielikuva suomalaisesta kesänvietosta: huoletonta ja leppoisaa elämää maalla, jonne muutettiin yleensä koko kesäksi. Kesänvietto huvilalla oli osa 1800-luvun porvarillista elämäntapaa, jossa arjen työt hoituivat palvelijoiden, renkien ja puutarhureiden avulla, mutta myös isäntäväki osallistui huvilan pitämiseen edustuskunnossa. Ne, joilla ei ollut omaa huvilaa, pystyivät nauttimaan kesästä Ruissalon Yleisellä käytävällä, Promenadilla, joka myöhemmin sai nimen Kansanpuisto. Promenadista muodostui turkulaisten kesäisten retkien kohde, jossa harrastettiin promeneerausta eli käyskentelyä.
Elämää Ruissalon huviloissa
Ruissalon ja samalla koko Suomen huvilakulttuuri sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä. Turun porvaristo vietti kesiään Ruissalon huviloillaan luonnonkauniissa ympäristössä kävellen ja pelaillen sekä musiikista ja yhdessäolosta nauttien.
Ruissalon tarina
Ruissalon vaihtelevassa maisemassa näkyy ihmisen ja luonnon vuosisatoja jatkunut vuorovaikutus. Saari piirtyi kartalle jo kauan sitten jääkauden ja sitä seuranneiden Itämeren järvi- ja merivaiheiden muotoillessa maisemaa. Ihmiset asettuivat asumaan Ruissalon lähisaarille keskiajalla. Ruissalon saari toimi aluksi yhteislaitumena ja kalastuksen tukikohtana, kunnes vähitellen Ruissalon maita alettiin muokata myös pelloiksi ja saaren piirteet muuttuivat edelleen ihmisen toiminnan seurauksena. 1800-luvun puolivälissä Ruissaloon alettiin rakentaa huviloita ja saaresta muotoutui vähitellen kaikkien kaupunkilaisten virkistysalue, jonka loisto on jatkunut nykypäivään asti.
Lähdettä ympäröivään kiveykseen on hakattu teksti FONS CHORAEI PHOEBEI PERENNIS – runoilija Choraeuksen alati pulppuava lähde.
Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha
Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan juuret ovat 1600-1800-lukujen Turun Akatemian puutarhoissa. 1900-luvun alkupuolella Turku sai uuden puutarhan, kun Iso-Heikkilään perustettiin kasvitieteellinen puutarha osaksi juuri perustettua suomenkielistä Turun yliopistoa. Vuonna 1956 puutarha siirrettiin Iso-Heikkilästä Ruissaloon, jossa nykyinen Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha edelleen sijaitsee. Nykyiseen puutarhaan kuuluu ulkopuutarha sekä kuusi kasvihuonetta, joissa on nähtävillä yli 5000 kasvilajia ja –lajiketta, Kasvikokoelma on elävä näyteikkuna maapallon kasvimaailman monimuotoisuuteen. Puutarhan ensisijaisena tehtävänä on avustaa kasvitieteellistä tutkimusta ja opetusta sekä tarjota virkistystä suurelle yleisölle.
Honkapirtti
Honkapirtti rakennettiin Itä-Karjalassa 1940-luvun alkupuolella. Asemasotavaiheen aikana vuonna 1942 jalkaväkirykmentti 14:n miehet, joista useimmat olivat turkulaisia, perustivat aseveliyhdistyksen ja syntyi idea asevelitalosta. Idean pohjalta miehet rakensivat ja pystyttivät asemasodan aikana vienankarjalaistyylisen Honkapirtin Itä-Karjalaan Uhtualle. Rakennus siirrettiin Ruissaloon vuonna 1944 ja seuraavana vuonna Honkapirtti luovutettiin kaupungin omistukseen.
Kahvilatoiminta pirtillä alkoi 20 vuotta myöhemmin. Nykyisin kahvilaravintola Honkapirtti on suosittu levähdys- ja lounaspaikka Ruissalossa ulkoileville kaupunkilaisille.
Honkapirtin takana on eräs Ruissalon edustavimmista pähkinäpensaslehdoista. Keväisin maisema on kauneimmillaan, kun pähkinäpensaiden alla viihtyvät sinivuokot kukkivat näyttävästi.
Kulttuurinähtävyydet osa I
Choraeuksen lähde
Choraeuksen lähde on saanut nimensä Turun akatemiassa vuosina 1799–1802 toimineen kaunopuheisuuden dosentin, kirjailija Mikael Choraeuksen mukaan. Lähde mainitaan 1800-luvun virkistyspaikkana, jonka ääressä iloisilla ylioppilailla ja huvittelevilla kaupunkilaisilla oli tapana nostaa maljoja nauttien lähteen virkistävästä vedestä.
Rantapromenadi ja Kansanpuisto
Vuonna 1846 yksi Ruissalon palstoista varattiin kaiken kansan virkistysalueeksi, joka sai nimen Yleinen käytävä, Promenadi. Se siirrettiin vuonna 1860 Choraeuksen lähteen kohdalta nykyiselle paikalleen. Promenadista muodostui turkulaisten kesäisten retkien kohde, jossa harrastettiin mm. promeneerausta eli käyskentelyä. Alue sai myöhemmin nimen Kansanpuisto. Nykyisessä Kansanpuistossa vierailijat toivottaa tervetulleeksi ravintola Villa Promenade. Euroopan vanhimpiin musiikkifestivaaleihin lukeutuva Ruisrock on myös järjestetty vuodesta 1973 lähtien Kansanpuistossa.
Ruissalon telakka
Turun Veneveistämö perustettiin vuonna 1889 Ruissalon Hevoskarin niemelle. Alueelle rakennettiin suuri veistämörakennus, konepaja, venesuojia ja mastosuuli, ja vanha huvilarakennus toimi veistämön konttorina. Kun veistämö lopetti toimintansa vuonna 1954, siirtyivät rakennukset Turun sataman käyttöön. Virallinen nimi Turun kaupungin telakka muotoutui vähitellen nimeksi Ruissalon telakka.
Vuoden 2013 jälkeen suurin osa rakennuksista ja alueesta on myyty hinaajavarustamo Alfons Håkans Oy:lle. Vanhan telakka-alueen käyttötarkoitus on säilynyt samana jo yli sadan vuoden ajan – alueella on edelleen telakointi- ja varustamotoimintaa, veneiden säilytystä sekä veneveistämö. Iso veistämösali toimii kuitenkin kesäkaudet juhlatilana. Nykyään alueella on myös ravintola, kahvila ja sisustusliike.
Kulttuurinähtävyydet osa II
Ruissalon kartano
Ruissalon maiseman keskipiste on Kansanpuiston kupeessa sijaitseva Ruissalon kartano, joka oli saaren keskus 1840-luvulle asti. Kartanon päärakennus on rakennettu vuonna 1901, sillä 1720-luvulla rakennettu vanha päärakennus paloi kaksi vuotta aiemmin. Kartanon vuonna 1754 perustetussa hyötypuutarhassa kasvoi keittiökasvien lisäksi omena-, päärynä- ja luumupuita sekä syreenejä ja Siperian hernepuita.
Kartanon läheisyydessä oleva kallioketo sekä hevoslaitumet ovat useiden harvinaisten ja uhanalaisten hyönteisten suosiossa, ja rantaniityn ja kartanon peltojen ympäristössä viihtyvät myös monet muut lajit töyhtöhyypistä metsäkauriisiin.